keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin että vastatuulessakin lentää jaksaisi Kovat oli ajat ollu hällä takana mut kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?~

Moikka! Mä päätin tehdä sellasen postauksen, että laitan ittestäni niin vanhoja kuvia ku koneelta löydän ja kerron vähä mitä mun elämään silloin kuului :)

2006

 Olin tällöin 8-vuotias, kakkosluokalla ja mun elämä oli vielä niin ihanaa, huoletonta ja onnellista. Meillä oli äitin kans kivaa arkisin kotona ja aina viikonloppuna odotettiin iskää kotiin. Olin vähä niinku iskän tyttö, kävin sen kans rekkahommis ja puolustin sitä aina:) Me leikittiin paljon Emmin kans kaikkee, tää oli oikee sellasta lapsuuden kulta-aikaa. Me tehtiin reissuja perheenä, laivalle ja lappiin. Olin koulus tosi hyvä, tein vaikka kuinka paljo kaikkia lisätehtäviä ku olin muita nopeempi niin paljo. Lotta oli mun parasystävä <3 Meillä oli pupubändi ja kaikkea ihanaa. Olin muutenki sellane pupufani :´)


 2007

 Tänä vuonna täytin yhdeksän, ja tapahtu kaikkee kamalaa. Mun lapsuuden turvallinen kupla puhkes. Täs kuvas on koulut justiin loppunu, oon aiva äly ilonen ku kesä on alkanu, enkä tiedä vielä mitä kaikkea surullista kesä tuo tullessaa. Noh, sitten keskikesällä Viola kuoli, meidän shetlanninponi. Ja alkusyksystä iskä muutti pois. En tästä sitten enempää tänne..
Mutta sitten myöhemmin mulle tuli sellanen outo lyhyt vaihe, että olin aiva kamala, ajattelin kauheita asioita, esitin isompaa ja vahvempaa ku olin. Yritin peitellä sitä kaikkee surua mun sisällä. 
Janna oli tällöin mun paras kaveri, Lotanki kans vietin tosi paljon aikaa silloin kesällä <3


 2008

Milja syntyi ja mä täytin kymmenen. Olin taas sellane kiltti ja hiljanen oma itteni, olin tosi innoissani Miljan syntymästä ja tykkäsin heti hoitaa sitä. Mulla oli sellanen vaihe, että en tienny oikein pitäiskö mun olla vielä pieni niinku Annika ja leikkiä nukeilla, vai iso niinku Emmi.. Ehkä olin kumpaakin. Otin tuolloin jo aika paljon vastuuta kaikesta, mutta me leikittiin tosi paljo silloin vielä Annikan ja Emminki kanssa. Muistaisin että olin Nooran kans aika paljon tällöin, me leikittiin aina hevosia ja ratsastuksenopettajia ja meillä oli joku salainen I.P.P kerho xd


 2009

Tää vuosi oli aikalailla samanlainen kuin edellinen, täytin 11 ja alotin pelaamaan jalkapalloa. Se toi uutta sisältöä mun elämään, vaikken ookkaan koskaa kokenu kuuluvani kunnolla porukkaan jalkapallos..
Mä olin silloin aika surullinenki, koska oli aina niin kova ikävä iskää, ja meidän välit oli muutenki alkanu himmetä, en menny enää rekkahommiin, iskä ei ollu läsnä arjes. 


2010- 2011

Veeti syntyi ja mulla oli taas lisää vastuuta ja työtä, mulla ei oikeestaan ollu enää kavereita. Ala-asteella vietin aikaa Annikan ja sen kavereitten seuras enemmän ku oman ikästen. Loppuvuodesta ennen kutosen loppumista olin Sannan kans parasta kaveria, se oli ihana vaihe, joka vaan loppu liian lyhyeen <3
Juttelin pari kertaa koulukuraattorin kans, mutta oli sanomattakin selvää, ettei mulla ollu kaikki hyvin. Olin liian usein surullinen, olin yksinäinen ja pelkäsin alkavaa ylä astetta. Jalkapallo harkat yms alko olla ainoo sisältö mun elämäs ja sielläkää en pystyny oleen itsevarma. 

 

2012

Keksin alkaa pilata elämääni laihduttamalla joulun 2011 jälkeen. Seiskan kevät, kasin syksy. Mulla ei edes oo paljoa muistoja näiltä ajoilta. Ne vaan oli jotain niin kamalan tyhjää ja yksinäistä aikaa. Lopetin syksyllä jalkapallonki, olin itteni kanssa aivan hukassa. Mun elämän tärkein asia oli puntari ja maha, ja ku asiat on nii, nii se on siinä ja siinä voiko sitä sanoo elämäksi.


2013

Talvella hiihdin tosi paljon, yritin saada liikkumis jutut terveiksi. Oli onnistumisia ja uusia laskuja pohjalle. Perheen kans oli ihana Vuokatti loma hiihtolomalla, paljon hyviä muistoja. Olin liian hikke, nautin kympeistä ja stressasin kokeita maha kipeenä. Kesällä en tehny edes mitään. Olin kotona ja kävin lenkillä. Mutta iskän kans me lähennyttii aika paljo, tehtii yhteinen reissu ja juteltiin ihan kaikkee. Kävin riparin ja tajusin sielä, että en voi luovuttaa, elämällä on mulle vielä annettavaa. Rippijuhlat oli tosi ihanat ja kivat, niitten jälkeen alko koulu ja kaikki alko pikkuhiljaa oleen paremmin. Lähennyttiin Tiinan kans ja tutustuin Sallaan. Sain muitakin uusia kavereita, olin pitkästä aikaa aidosti onnellinen <3

2014

Nyt elämä on tässä ja nyt. Alkuvuodesta mulle tuli vielä joku kauhee stressi että mitä jos tää kaikki hyvä mitä oon saanu loppuu. Mutta en ajattele sitä enää, ainakaan usein.
Mulla on kaikki nyt hyvin ja toivon älyttömästi, että tää vuosi on ihana kaikinpuolin <3



6 kommenttia:

  1. aivan sydän särkyi kun luin sun elämäntarinaas mutta sä oot voittanu vaikeudet ja voit olla ylpee siitä! Susta on kasvanut vahva ja upee nainek joka ymmärtää mikä on elämässä tärkeää! Onnittelut, moni ei siihen pysty ja aina pitää muistaa että jossain vaihees se elämä aokaa taas hymyilemään kun vain jaksaa yrittää!(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei apua! Kiitos ihanasta kommentista ano :)

      Poista
  2. voi että oot niin kaunis! varsinki tuos viimeses kuvas :) ja muista et pohjalta ei oo ku matka ylöspäin (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos:) ja niinhän se on, aina kun vain se pysyisi mielessä :/ mutta juu kiitos tosi ihanasta kommentista!!:)

      Poista