vaikka pelkään, vaikka vapisen, ei sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään~

Moikka ja sori siitä ettei musta oo kuulunu pitkään aikaan mitään. Mutta mulle kuuluu ihan ookoota, sekasin hyvää ja huonoo. Koulussa on aiva kauheesti kokeita ja kaikkee, mutta mä en saa yhtää mitää aikaseksi, oon aiva pirun laiska. Oon alottanu cheerleadingin, se tuo mun elämään justiin sellasta sisältöä ja haastetta mitä oon kaivannutki, uutta ja pelkojen voittamista. Juokseminen on jääny vähä vähemmälle, mutta en aio sitä silti kokonaan jättää. 

Tää pääsiäisloma on menny todella laiskasti, oon vaan nukkunu. Pienimmällä serkulla, Pihla Marialla, oli ristiäiset lauantaina <3 ja lauantai iltana oltiin Lotan yms kans niitten mökillä, soudettiin ja poltettii kokkoa. Aiva mukava pääsiäinen oli, eipä mulla oo parempaakaa ollu. 

Nyt pitäis kovaa vauhtia kirjoittaa äikän kirja-analyysiä, mutta milläs kirjoitat kun kirjoitusohjelmat ei toimi..

Tästä postauksesta tuli aika tönkköö ja huonoo tekstii, mutta ei voi mitää, on niin kova ressi päällä koko ajan, että ei oikeen ajatus kulje. 

Jokainen yö vie aamuun, jokainen yksinäinen valon jos sytyttää maailma herää~

Hei ja hyvää sunnuntai iltaa kaikille :)

Mulla ei oo sen kummempaa asiaa, tulin vain laittamaan nämä muutamat kuvat musta ja Himpulasta ja jotain ruokakuvia :P joita mun blogi on nykyisin liianki täynnä..

En jaksa kertoa mitään mun viikonlopusta, koska se ei todellakaan ollu hyvä, lauantainakin koulua ja kuitenkin aivan liikaa ajatella kaikkea, yksin.

mua pelottaa, ja haluun parkuu oon elossa, mut haluun juosta karkuun mun sielua~

Alan nyt vihdoin tekemään näitä valokuvapostauksia :D 

Päätin tämän kommentin pohjilta tehdä ihan erikseen sellaisen vähän laajemman, et kirjoitan myös kaikista mistä saan jotain irti;

Anonyymi17. joulukuuta 2013 18.15

Voi olla vaikeit mut
Ilo
Suru
Kipu
Valo
Rakkaus 

Niin tässä on nyt ensimmäinen, SURU (ja pelko)

Mitä suru ja pelko edes on? Ne on tunteita, joille ei itse voi oikeesti mitään. En usko, että kukaan oikeesti haluaisi niitä tuntea, mutta ei olisi mahdollista tuntee myöskään iloa, jos ei koskaan tuntisi surua. Suru johtuu aina jostain, mutta ei se oo onneksi pysyvää. Suurikin suru pienenee tai unohtuu tai edes helpottuu ajan myötä, koska aika parantaa haavat. Surun "tunnusmerkki" on itku. Itku on merkki siitä, että sanat ei enää riitä. Mulle on aina ollu vaikeaa itkee, tai siis että itken tosi harvoin, vaikka mua itkettää aika usein, nii kyyneliä ei vaan näy, koska niitä ei vaan tuu. Mä olisin mielummin sellanen joka itkee helposti, koska sillon olis helpompi näyttää tunteensa. Joskus itkeminen helpottaa, joskus se sattuu. Itkeminen helpottaa silloin, ku itkee hiljaa iltaisin tai sängys omas huonees ja varsinki silloin jos saa itkeä toista vasten ja saada lohtua. Mutta itkeminen voi myös sattua, se sattuu silloin ku itku on sellasta hysteeristä kovasta kivusta tai menetyksestä johtuvaa itkua, pala kurkussa, joka raastaa kipeesti. Viimeksi itkin tällasta itkua silloin ku Chestnut kuoli vuosi takaperin, mutta se onneksi vaihtu helpottavaan itkuun, ku sain itkee äitiä vasten. Ja sen jälkeen en oo itkeny ketään vasten, vaan hiljaa itsekseen, joskus tosin sekin sattuu. 

Surun kanssa oppii kyllä elämään ja sen voi tietoisestikin yrittää unohtaa, vaikkei se tietenkään lopullisesti mihinkään katoa. Ilon ja kaiken hyvän vain täytyy pystyä viemään mahdollisimman paljon tilaa surulta. Ilo on surua vahvempaa, aina! 

Pelko on mun mielestä pahempaa ku suru, koska pelkoa ei saa pois vaikka kuinka haluaisi. Eikä ihminen voi tietoisesti päättää mitä pelkää ja mitä ei. Jos ajatellaan "pinnallisia pelkoja" eli tällästä hiirien, hämähäkkien tai muun vastaavan pelkäämistä tai korkeanpaikankammoa jne niin niistä tietenkin voi päästä eroon, pienissä asioissa voi voittaa pelkonsa, mikä on kyllä mahtava tunne. Mutta kun puhutaan suurista peloista, niin en usko että kaikkia niistä ainakaan voidaan voittaa. Mä pelkään tulevaisuudessa sitä, että tulee lisää ilmastonmuutoksen merkkejä tai joku hirveä lama tai sota. Enkä mä usko että tää pelko katoaa minnekkään. Oon elämäni aikana pelänny niin paljon muutakin, esim vuosi sitten pelkäsin totaalista yksinäisyyttä ja syrjäytymistä niin paljon, että ei se pelko katoa kokonaan koskaan. Aina löytyy jostain tuon pelon ääni, aina heikoilla hetkillä se pelko muistuttaa olemassa olostaan ja saa miettimään, että mitä jos kaikki hyvä kääntyykin taas huonoksi ja teen ihmissuhteissa virheitä jotka pilaa kaiken. 

Mutta vaikka tällaiset isommat pelot on isoja ja vahvoja tunteita, niin kaikki on kuitenkin hyvin niin kauan, kun kaikki positiiviset tunteet ja asiat ja tapahtumat pitää pelot aisoissaan. 

Tässä oli nyt jonkinlaisia mun mietteitä aiheesta ja muutama kuva, joihin yritin saada nämä tunteet näkymään :)

Laittakaa ihanat lukijat kommenttia mitä tykkäsitte, saa nähdä saanko aikaan kuvia ja tekstiä noista muista..

 

laitan silmät kii, annan hyvän olon kiertää, jään uneksii, kuvat susta mielen täyttää, nään sydämii, mun sormi ihoon viivaa piirtää, pyörittää, pyörittää~

Moikka ja hyvää hiihtolomaa!

Tää loma alko hölläillen ja kotona koomaillen.. Perjantaina kauhee pettymys, ku ruotti perkele voitti suomen, mutta onneksi tuli sitte pronssia leijonille ja ruotti hävis tänään kanadalle nii kaikki hyvin! :D

Olympialaiset on nyt sitte ohi, muuten tää viikonloppu on pitäny sisällää vaan syömistä ja makoiluu, siivoomista ja luin saksalaista blogii täs yks ilta. Jotenki nyt ku alko loma nii tuli motii opiskeluun xd

Nää kuvatki kertoo että oon syöny aiva yli paljo, tyylii pelkkiä ruokakuvia.. Mutta mikäs siinä, ilman ruokaa ku ei pysty elää eikä habakaa kasva jos on nälkäkuurilla.. Tosin olis pitäny reenaa paremmin, tän viikon treenit meni vähä niin ja näin, maanantaina olin juoksees, tiistaina oli maha nii kipee etten pysty kahvakuulaan, keskiviikkona salilla sallan kans ja sen jälkee syötii kebabis kanasalaatit :3 . Niin ja torstaina olin pitkästä aikaa mäes, Annikan ja Tiinan kans lähinnä, vitsit oli kivaa pitkästä aikaa!

vaikka kaikki kaunis murtuu, oot aina siellä minne meen, kaikkeen tottuu ja sydän turtuu, mut mä tahdon vapauteen~

Moi! Moi kaikille ja hyvää ystävänpäivää vähä myöhäs! :) Ei tunnu yhtään helmikuulta, kun kaikki lumet melkeen sulanu ja hiihtokelit meni. Ja tällä viikolla alkaa hiihtoloma.. Helmikuu on täs kulunu aika rauhallisis merkeis, ei oo ollu mitään sen kummempaa tekemistä. Koulus on ollu ihan kivaa ja rentoo, ku on katottu olympialaisia ja oli vanhojen tanssit, halipäivä ja muuttoo uuden koulun puolelle. Demo hautki on tehty ja lopullinen päätös Teuvalle lukioon jäämisestä. 

Niin ja oon sinkku jälleen ihan kokonaan.. 

Helmikuu on menny siis ihan vaan treenailles ja kotona olles, oon ollu kyllä niin laiska että aiva hävettää x) Mutta on kokeista sentään tullu ihan hyviä numeroita, vaikka lukeminen on vaihtunu liian usein hay dayn pelaamiseen ja muuhun turhaan. 

Näis kuvis näkyy kaikkia mun ostoksia, joista tärkeimpänä SUKSET <3 vihdoin sain uudet mahtavat sukset, kiitos äiti :* Harmi vaan että en pääse niitä varmaan tän vuoden sisällä käyttämään..

Musta tuntuu, että ruokakuvat sen kuin lisääntyy mun blogis, mutta se tarkottaa onneksi vaan sitä, että syön nykyään enemmän ja paremmin:)

Ystävänpäivä oli ihana, vaikka olinki illan ihan kotona vaan, niin koulus oli ihanaa! Aiempina vuosina olisin halunnu hypätä ystävänpäivän yli, vihasin sitä päivää ja mulla on kotona jossain laatikoitten pohjalla kaks tyhjää pahvisydäntä, kipee muisto niistä yksinäisistä vuosista. Nyt musta tuntu että kaikki muut varsinki ysit oli sillee että tuttu juttu jo, ei tää oo enää kivaa, mutta mä olin aiva onnes ja odotin halipäivää ku jouluu :`)

Veeti rakas :*

Neutrogenan ihonhoitotuotteita, Citymarket

Fischerin Zero sukset, OW sauvat ja Fischerin juniormonot, Kesport

Protskuu jne

Sukkia ja säärystimiä, Seppälä

Harmaat golleget, Lidl x)   Persikanväriset, Seppälä

Gollegepusero, Seppälä

Ihanat kuulokkeet, Philips

Ensimmäinen ja viimeine halipäivä sydän <3

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin että vastatuulessakin lentää jaksaisi Kovat oli ajat ollu hällä takana mut kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?~

Moikka! Mä päätin tehdä sellasen postauksen, että laitan ittestäni niin vanhoja kuvia ku koneelta löydän ja kerron vähä mitä mun elämään silloin kuului :)

2006

 Olin tällöin 8-vuotias, kakkosluokalla ja mun elämä oli vielä niin ihanaa, huoletonta ja onnellista. Meillä oli äitin kans kivaa arkisin kotona ja aina viikonloppuna odotettiin iskää kotiin. Olin vähä niinku iskän tyttö, kävin sen kans rekkahommis ja puolustin sitä aina:) Me leikittiin paljon Emmin kans kaikkee, tää oli oikee sellasta lapsuuden kulta-aikaa. Me tehtiin reissuja perheenä, laivalle ja lappiin. Olin koulus tosi hyvä, tein vaikka kuinka paljo kaikkia lisätehtäviä ku olin muita nopeempi niin paljo. Lotta oli mun parasystävä <3 Meillä oli pupubändi ja kaikkea ihanaa. Olin muutenki sellane pupufani :´)

 2007

 Tänä vuonna täytin yhdeksän, ja tapahtu kaikkee kamalaa. Mun lapsuuden turvallinen kupla puhkes. Täs kuvas on koulut justiin loppunu, oon aiva äly ilonen ku kesä on alkanu, enkä tiedä vielä mitä kaikkea surullista kesä tuo tullessaa. Noh, sitten keskikesällä Viola kuoli, meidän shetlanninponi. Ja alkusyksystä iskä muutti pois. En tästä sitten enempää tänne..

Mutta sitten myöhemmin mulle tuli sellanen outo lyhyt vaihe, että olin aiva kamala, ajattelin kauheita asioita, esitin isompaa ja vahvempaa ku olin. Yritin peitellä sitä kaikkee surua mun sisällä. 

Janna oli tällöin mun paras kaveri, Lotanki kans vietin tosi paljon aikaa silloin kesällä <3

 2008

Milja syntyi ja mä täytin kymmenen. Olin taas sellane kiltti ja hiljanen oma itteni, olin tosi innoissani Miljan syntymästä ja tykkäsin heti hoitaa sitä. Mulla oli sellanen vaihe, että en tienny oikein pitäiskö mun olla vielä pieni niinku Annika ja leikkiä nukeilla, vai iso niinku Emmi.. Ehkä olin kumpaakin. Otin tuolloin jo aika paljon vastuuta kaikesta, mutta me leikittiin tosi paljo silloin vielä Annikan ja Emminki kanssa. Muistaisin että olin Nooran kans aika paljon tällöin, me leikittiin aina hevosia ja ratsastuksenopettajia ja meillä oli joku salainen I.P.P kerho xd

 2009

Tää vuosi oli aikalailla samanlainen kuin edellinen, täytin 11 ja alotin pelaamaan jalkapalloa. Se toi uutta sisältöä mun elämään, vaikken ookkaan koskaa kokenu kuuluvani kunnolla porukkaan jalkapallos..

Mä olin silloin aika surullinenki, koska oli aina niin kova ikävä iskää, ja meidän välit oli muutenki alkanu himmetä, en menny enää rekkahommiin, iskä ei ollu läsnä arjes. 

2010- 2011

Veeti syntyi ja mulla oli taas lisää vastuuta ja työtä, mulla ei oikeestaan ollu enää kavereita. Ala-asteella vietin aikaa Annikan ja sen kavereitten seuras enemmän ku oman ikästen. Loppuvuodesta ennen kutosen loppumista olin Sannan kans parasta kaveria, se oli ihana vaihe, joka vaan loppu liian lyhyeen <3

Juttelin pari kertaa koulukuraattorin kans, mutta oli sanomattakin selvää, ettei mulla ollu kaikki hyvin. Olin liian usein surullinen, olin yksinäinen ja pelkäsin alkavaa ylä astetta. Jalkapallo harkat yms alko olla ainoo sisältö mun elämäs ja sielläkää en pystyny oleen itsevarma. 

 

2012

Keksin alkaa pilata elämääni laihduttamalla joulun 2011 jälkeen. Seiskan kevät, kasin syksy. Mulla ei edes oo paljoa muistoja näiltä ajoilta. Ne vaan oli jotain niin kamalan tyhjää ja yksinäistä aikaa. Lopetin syksyllä jalkapallonki, olin itteni kanssa aivan hukassa. Mun elämän tärkein asia oli puntari ja maha, ja ku asiat on nii, nii se on siinä ja siinä voiko sitä sanoo elämäksi.

2013

Talvella hiihdin tosi paljon, yritin saada liikkumis jutut terveiksi. Oli onnistumisia ja uusia laskuja pohjalle. Perheen kans oli ihana Vuokatti loma hiihtolomalla, paljon hyviä muistoja. Olin liian hikke, nautin kympeistä ja stressasin kokeita maha kipeenä. Kesällä en tehny edes mitään. Olin kotona ja kävin lenkillä. Mutta iskän kans me lähennyttii aika paljo, tehtii yhteinen reissu ja juteltiin ihan kaikkee. Kävin riparin ja tajusin sielä, että en voi luovuttaa, elämällä on mulle vielä annettavaa. Rippijuhlat oli tosi ihanat ja kivat, niitten jälkeen alko koulu ja kaikki alko pikkuhiljaa oleen paremmin. Lähennyttiin Tiinan kans ja tutustuin Sallaan. Sain muitakin uusia kavereita, olin pitkästä aikaa aidosti onnellinen <3

2014

Nyt elämä on tässä ja nyt. Alkuvuodesta mulle tuli vielä joku kauhee stressi että mitä jos tää kaikki hyvä mitä oon saanu loppuu. Mutta en ajattele sitä enää, ainakaan usein.

Mulla on kaikki nyt hyvin ja toivon älyttömästi, että tää vuosi on ihana kaikinpuolin <3

mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan, tän hetken mä tahdon tallentaa~

Tammikuu meni tosi nopeesti, tuntuu että justiin vasta alko koulu loman jälkeen! Tammikuuhun kuului kaikenlaista; terveellistä ja vähemmän terveellistä ruokaa, juoksemista pakkases, salitreenejä yksin ja sallan kans, sisarusten synttäreitä, kipeenä olemista, ekaa kertaa kebabis syömistä ainon ja erikan kans, lotan kans leipomista, tähtitaivaan kattelua sallan kans, elokuvaa riksun kans ja mettäs piilosilla olemista pikkusisarusten kans. Mulle kuuluu siis hyvää, vaikka välillä on huonompi fiilis, nii suurinpiirtein kaikki on hyvin. Hirveä stressi vaan kesätöistä..

Oon alkanu ny tajuta, niinku varmaan kaikki muutki ysit, että peruskoulua on oikeesti jäljellä enää neljäkuukautta, ja siitäki vielä pois kaikki viikonloput, hiihtoloma, pääsiäisloma jne lomat! Pitäis oikeesti nauttia jokasesta koulupäivästä mitä vielä on täs koulus, täs porukas, täs luokas. Vaikka mulla ei oo mitää isoa muutosta syksyllä, nii silti moni asia muuttuu, tiina ja sanna muuttaa muualle, salla jää yläasteelle, tulee uusia opettajia, eri tyypit samalla luokalla. Aiva hyvin mielin mä lukioon silti meen, se paikka on nii kiva ja mulla on motia opiskella ainaki äikkää ja ruottia oikee paljo. Vähä oon miettiny että löydänköhän sitte paikkani sielä, mutta on mulla ainaki petra, ja toivon tosi kovaa et tutustun paremmin ja tosiki hyvin muitten ysin likkojen kans jotka jää lukioon, joitten kans en vielä oo tekemisis sillee. 

Mutta joo, helmikuu alkoi hiihtämällä, oon yli ilonen et on lunta ja oon hiihtäny edes pari kilsaa, mutta oli se kyllä raskastaki aluksi :`) Sallan kans olin eilen illalla äystööllä kuntojumpas, ja tehos kyllä ainaki sisäreisii, vattaan ja ojentajiin! Tänään olin juoksemas, ja pitkästä aikaa oli sellane hyvä juoksuvire, ettei menny kävelyksi koko lenkki.. Käytii vielä kauhajoella täs illalla perheen kans, syötii abceellä ja käytii cittaris. Laitan ehkä seuraavaan postaukseen kuvan mitä ostin :)

Nyt nukkumaan, heippa kaikille!